Muistutuksia kivikautisten aivojen toimintaperiaatteista

Tänään kokoonnuimme Tiedosta-hankkeen järjestämään Aivot ja työ-workshopiin. Meidän aivomme ovat itseasiassa kivikautinen luomus. Ne kehittyivät nykymuotoonsa silloin, kun hengissä pysyminen edellytti metsästäjä-keräilijän taitoja ja ominaisuksia. Tuo kymmenien tuhansien vuosien takainen kehitys  määrittelee myös sitä, millainen työ meiltä onnistuu. Aivojen kivikautisten ominaisuuksien huomioimisesta työtä, sen prosesseja ja ohjelmistoja suunnitellessa kirjoittavat aivotutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi kirjassaan Aivot työssä. Nykyistä työelämää onkin tuumattava metsästäjä-keräilijän aivojen kannalta.

KESKEYTYSTEN KULTTUURI
Teknostressin ratkaisukeinoihin johdatteli XAMKin Tiedosta-hankkeen projektipäällikkö Tuulevi Aschan. Aineisto löytyy täältä.  Vähän alle puolitoistakiloisten aivojemme nuorimmatkin osat ovat kehittyneet luolassa asuvan metsästäjä-keräilijän tarpeisiin. Muoto tai koko ei evoluutiossa ole juuri muuttunut. Muinaiset esiäidit joutuivat olemaan hereillä  ruoankeruureissuillaan: aivot käsittelivät tiedostamattomasti näkökentän reunoilta ja kuuloaistista kantautuvia viestejä. Turvallisuussyistä aivot olivat valmiina valpastumaan poikkeviin aistimuksiin. Silloin työ keskeytyi. Vaikka emme enää ruokaa keräilekään, aivomme toimivat samoin. Nykyään puhelimen applikaattiot pimputtavat, välähtelevät ja piippaavat. Sähköposti kilahtaa. Avokonttorissa ihmiset tulevat ja menevät, kuuluu ääniä ja liikettä. Sisäiset reaktiomme ovat automaattisia, niille emme mahda mitään. Tarvitsemme siis aivohygieniaa: keskeytyksiä minivoivia työtapoja.

AIVORUOKAA
Ravitsemuksen lehtori Eliisa Kotro johdatteli  aivoystävälliseen mind-ruokavalioon muistuttaen myös siitä, että tasainen verensokeri on aivojen ja työtehon kannalta paras. Aivot tarvitsevat ravintoa kuten sydän ja lihakset. Sydän- ja verisuoniterveellinen ruokavalio on hyvä myös aivoille: kannattaa suosia luontaisesti vähäsuolaisia ja -rasvaisia sekä vähäsokerisia ruokia sekä runsaskuituisia tuotteita. Koska väriaineilla on muutakin merkitystä kuin silmänilo, kannattaa syödä viittä väriä päivässä. Eliisan aineisto on tämän linkin takana. Lisää aiheesta voit lukea muun muassa Satu Jyväkorven kirjasta Hyvää aivoille – ravinto, muisti ja mieliala. 

 

PYSTYELÄJÄN AIVOTARPEET
Lopuksi Xamkin Laura Saar muistutti pystyeläjän tarpeista ja laittoi osallistujat kevyesti liikkelle. Metsästäjä – keräilijä on oppinut olemaan jalkeilla ja kulkemaan pitkiäkin matkoja. Mielen toiminta vaatiikin aktiivista liikettä. Työpaikalla kävelemistä kannattaa suosia. Monen muun hyvän lisäksi kävelyllä käynti jelppaa  silloin, kun keskittymisessä on ongelmia tai uneliaisuus uhkaa. Verkkainen, vähän tylsänkin oloinen käyskentely antaa mielelle tilaa toimia. Ulkoiluta vaikka koiraa: siinä yhdistyvät kevyt fyysinen tekeminen vähäiseen henkiseen ponnisteluun. Jätä kännykkä lähtiessä kotiin tai unohda se taskun pohjalle. Aivot saattavat putkauttaa pintaan outojakin assosiaatioita – ehkä juuri niitä innovaatioita, joita töissä pitäisikin saada aikaan.

Lukemista ja lähteitä

Minna Huotilainen & Leeni Peltonen. Tunne aivosi. Otava. 2017
Minna Huotilainen & Katri Saarikivi. Aivot työssä. Otava. 2018
Satu Jyväkorpi. Hyvää aivoille. Ravinto, muisti & mieliala. Kirjapaja. 2017

Blogiteksti kertoo Tiedosta – työhyvinvointia ja tuottavuutta –hankkeesta.  1.1.2017–31.3.2019 toteutettavaa hanketta toteuttaa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu yhdessä Lapin Yliopiston kanssa ja sitä rahoittaa  Euroopan sosiaalirahasto Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta. Lisätietoja: www.xamk.fi/tiedosta