Työyhteisö ei muutu myötätuntoisemmaksi käskemällä vaan kehittämällä

Empatiasta, myötätunnosta ja niin kutsutuista pehmeistä taidoista on tullut työelämän kehittämisen iskusanoja. Taustalla on useita syitä. Asiantuntijatyön paineet ovat kasvaneet ja työn ja vapaa-ajan raja häilyy.

Monissa vaativissa ihmissuhdetöissä työn resurssit ovat pienentyneet ja kuormitus kasvanut. Kollegojen tukea todella tarvitaan työpaikoilla. Tutkimus on myös osoittanut pehmeiden taitojen yhteyden työn tuottavuuteen. Esimerkiksi myötätunto voi vahvistaa työn imua, stressinhallintaa ja innovatiivisuutta ja siten trimmata työyhteisön kilpailukykyä. Lisäksi pehmeiden taitojen nousu heijastelee jälkimaterialistisen yhteiskunnan arvoja. Koska olemme kasvaneet aineellisen hyvinvoinnin parissa, etsimme elämällemme, myös työelämällemme, kiintopisteitä materian sijaan aineettomista arvoista.

PEHMEÄ BUUMI EI SIIRRY KÄYTÄNTÖÖN 

Samalla kun pehmeitä työelämätaitoja kaipaillaan entistä useammin, käytännön ratkaisuja niiden kohentamiseksi on vain vähän tai ne eivät ole järin tuloksellisia. Yksi käytäntöön siirtymisen esteistä on pehmeisiin taitoihin liittyvät harhakäsitykset. Ajatellaan, että vaikkapa myötätuntoisuus on staattinen ominaisuus, kuin persoonan piirre, joka joillain on ja joillain ei ole. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Myötätuntoisuudessa voi kasvaa, aivan kuten kaikissa inhimillisen elämän hyveissä.

Toinen ongelma on olemassa olevien käytännön sovellusten ylikorostunut yksilökeskeisyys. Jos työn kuormitus tekee ihmisestä äärirajoillaan pinnistelevän hermokimpun, myötätunnon edellytyksiä tuskin parantaa se, että työntekijät ohjataan mindfulness-koulutukseen, mutta mikään muu ei työssä muutu. Empatia ja myötätunto eivät synny yksilöitä käskemällä, jos työn rakenteet ohjaavat ihmisiä empatian sijaan selviytymistaisteluun.

ANALYYTTISET SILMÄT JA ARVOPUNTAROINTI

Vaikka pehmeitä taitoja, hivenen valheellisesti, kutsutaankin pehmeiksi, se ei tarkoita sitä, että niihin pitäisi suhtautua yhtään sen epäsystemaattisemmin kuin mihin muuhunkaan työelämän kehittämiseen. Ihminen tarvitsee käsitteitä ottaakseen haltuun maailmaa ja omaa paikkaansa siinä. Myötätuntoa voi lähestyä sen kautta, että se ei olekaan vain yksi asia, vaan prosessi, johon kuuluvat toisen kärsimyksen huomaaminen, halu helpottaa toisen oloa ja lopulta myös teot toisen hyväksi. Jo tällä jäsennyksellä omaa työn arkea voi katsella uusin, analyyttisemmin silmin.

Tärkein oivallus kuitenkin on, että myötätunnon ja kaikkien niin kutsuttujen pehmeiden taitojen edellytykset luodaan yhteisöissä. Ihminen suuntautuu luonnostaan kohti toisen hyvää, mutta oikeissa olosuhteissa meistä tulee hirviöitä toisillemme. Siksi onkin tarkasteltava, miten organisaatiota johdetaan? Miten työ on konkreettisesti järjestetty? Onko sitä liikaa? Tapaammeko koskaan kasvotuksin? Tukevatko tilajärjestelyt kohtaamisen mahdollisuuksia?

Lisäksi kyse on myös työyhteisön arvoista, eikä välttämättä niistä, jotka on kirjattu organisaation verkkosivuille vaan joiden varassa työn arki pyörii. Eräässä tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että kun johtaja osoittaa alaisilleen toimivansa oman toimintansa oikeaa ja väärää harkiten, työyhteisön jäsenet ovat toisiaan kohtaan myötätuntoisempia. Yhteyttä selittää se, että eettinen johtajuus vahvistaa jaetun ihmisyyden normia eli ajatusta siitä, että eroista huolimatta ihmisiä yhdistää jokin, joka velvoittaa meidät pitämään huolta toisistamme. Kyse ei ole ainoastaan siitä, miten juuri sinä voit olla myötätuntoisempi tai empaattisempi tai tunnetaitoisempi, vaan siitä, minkälainen työyhteisön on oltava, jotta se tarjoaa edellytykset inhimillisyyteen.

Blogitekstin kirjoittaja Anna Martta Seppänen on yritysetiikkaan perehtynyt sosiaalietiikan väitöskirjatutkija, joka tutkii yritysvastuuta ja kestävää työelämää. Seppänen on toiminut CoPassion-tutkimushankkeessa ja tutkijan työn ohella kouluttaa työyhteisöjä inhimillisen työelämän ja etiikan teemoista.  

 Blogiteksti liittyy Tiedosta – työhyvinvointia ja tuottavuutta –hankkeen teemoihin. Seppänen on hankkeen ohjausryhmän jäsen. 1.1.2017–31.3.2019 toteutettavaa hanketta luotsaa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu yhdessä Lapin Yliopiston kanssa ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta. Lisätietoja: www.xamk.fi/tiedosta